Puolitoista viikkoa takana!

FitFarmin InShape-valmennus alkoi siis viime viikon maanantaina ja täällä porskutetaan täysillä eteenpäin!

Ruokavaliossa on optimaalinen suhde proteiinia ja hiilareita, kasviksia ja marjoja saa syödä aika paljon - sekä tietysti maitorahkaa, raejuustoa, kananmunia ja mehukeittoa.

Muutama repsahdus on jo sattunut: vappubrunssilla en voinut vastustaa alkumaljaa enkä macaron-leivosta (sen sijaan jätin sen suklaakakun väliin, joka oli näillä pahamaineisilla leivoksilla koristeltu). Toinen repsahdus kävi viikonloppuna, kun oltiin anoppilassa. Ruokavalion noudattaminen sujui muuten ihan hyvin, mutta vastapaistettuja munkkeja pystyin vastustamaan vain puoli päivää. Kävin jatkuvaa sisäistä taistelua - onnistuin jopa olemaan iltapäiväkahvin ajan ilman - mutta sitten iski sellainen kello viiden tylsyys ja yhtäkkiä olinkin jo vetäissyt yhden munkin.

Jotenkin näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu ihan hullulta, ettei noita herkkuja muka ole pystynyt vastustamaan. Mutta välillä tulee hetkiä, jolloin se on kerta kaikkiaan melkein mahdotonta. Pitää ruveta enemmän tarkkailemaan itseään: mistä sellainen tunne tulee, mitkä asiat siihen vaikuttaa, mitä teen erilailla niinä hetkinä kun pystyn vastustamaan kiusauksia..

Fitfarmin foorumilla on ollut puhetta siitä, että repsahduksia sattuu lähes aina kaikille. Niistä voi jopa nauttia ja ehkä kannattaakin, kun kerran vahinko on jo tapahtunut. Sen jälkeen voi sitten jatkaa normaalia dieettiä ihan muina miehinä, eikä yksittäisiä herkkuja kannata jäädä murehtimaan.

"Dieettiruoka" onkin muuten maistunut tosi hyvin, vielä ei maitorahka tai raejuustokaan ole ruvennut tökkimään. Ainut murheenkryyni on heraproteiinipalautusjuoma, joka on tavallaan ihan hyvää, mutta siinä on kuitenkin niin omituinen sivumaku ja litkuinen koostumus, että alkaa yököttää siitä kirjoittaminenkin! Viime treenin jälkeen jätin sen väliin kun tuntui että ei vaan pysty, mutta heti seuraavana päivänä huomasi, että jalat eivät palautuneet treenistä läheskään yhtä hyvin kuin viime viikolla, jolloin join palkkarin normaalisti. Ehkä täytyy siis vielä yrittää totutella siihen.. yök.

Mutta sitten se tärkein:

Fiilis on ihan mahtava ja vihdoin kun vatsakin on tottunut uuteen ruokavalioon, olo on aikas kevyt! Kiloja on 11 päivän aikana lähtenyt 1,1 ja vyötäröltä muutama sentti turvotusta pois. Jes!

Olikohan jo aikakin laihduttaa..

..olen hajottanut kaikki housuni: yhdestä lähti nappi kun yritin niihin väkivalloin sulloutua, kolmet farkut ovat ratkenneet haaroista kun olen kyykistynyt.

..ajattelin syksyllä, että niin kauan kun mahdun omiin vaatteisiini, ei pieni pulskistuminen haittaa. No nyt on tultu siihen pisteeseen etten enää mahdu.

..vaaka näyttää ihan hurjia lukemia. Niin hurjia että tässä kelpaisi kohta jo Suurimpaan pudottajaankin.

..kunto on aivan pohjamudissa, jaksan juosta ehkä 100 metriä.

..polvet ja ranteet kipeytyvät urheillessa tosi helposti, enkä kyllä yhtään ihmettele.

..murehdin 80 % hereilläoloajasta lössähtänyttä ulkonäköä ja sitä, että ylimääräisen läskin todella tuntee kehossaan. Toisaalta ihan hyvä että vielä tuntee, pelkään että kohta totun siihen ja alan ajatella että näin on ihan hyvä. :/

..äitini kysyi onkohan minulla kilpirauhasen vajaatoiminta kun kiloja kertyy. Enough said.

Lähtölaskenta: Huomenna tulee ruoka- ja kuntoiluohjelmat näkyville Fitfarmin sivuille ja neljän päivän päästä alkaa sitten 10 viikon rutistus!

FitFarmin avulla kohta uutta, parempikuntoista elämää!

Olen kirjoittanut tätä blogia aiemminkin, mutta sittemmin on tapahtunut kaikenlaista ja blogi on jäänyt. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä synnytin viime toukokuussa pienen pojan, jonka kanssa olen nyt vuoden päivät viettänyt kotona.

Kotona vietetyt, univelkaiset kuukaudet ovat tuoneet mukanaan kymmenen kiloa ylimääräistä. Tai ehkä enemmänkin - en tiedä, koska lopetin vaa'alla käymisen joulun aikoihin.

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus pistää elämäntavat remonttiin ja aloittaa Fitfarmin Lite-nettivalmennus yhdessä hyvän ystäväni kanssa. Ystäväni asuu 200 kilometrin päässä, joten tämä on sellainen etäprojekti.. Mutta sovimme jo, että aina kun treffaamme, menemme ravintolan sijasta yhdessä salille. ;) Ja onhan se mukavaa, että samalla dieetillä kärvistelee joku tuttu ihminen, jolle voi vuodattaa sydäntään kun meinaa tulla uskonpuute (niitä hetkiä tulee varmasti monia, tiedän sen jo nyt).

Valmennus alkaa 28.4. ja kestää kymmenen viikkoa, eli juhannuksen jälkeiselle viikolle. Fiilikset vaihtelevat innostuksesta kauhuun: "ihanaa, musta tulee varmasti himotreenaaja ja kesällä oon taas hoikka!" ja sitten taas "apua miten mä IKINÄ pystyn syömään satoja purkkeja maitorahkaa enkä jätskiä ja grilliherkkuja, mä niiin syrjäydyn kaikesta"

Enimmäkseen fiilikset ovat kuitenkin positiiviset. Oon ennenkin ollut onnistuneesti dieetillä ja ennen raskautta olinkin tosi hyvässä tasapainossa syömisten ja treenaamisten kanssa. Painoin silloin 78 kiloa, mikä voi kuulostaa paljolta, mutta mulle se oli aika ihannepaino. Sain syödä melko normaalisti ja olin hyvässä kunnossa. Kuukausi ennen positiivisen testin tekemistä juoksin kaverini kanssa cooperin ja sain tulokseksi 2 300 metriä, mikä oli mulle todella suuri saavutus. Muistan kasiluokalla puoliksi kävelleeni cooperissa 1600 metriä ja olin jo siitä ihan kuoleman kielissä - siitä oli tultu pitkä matka eteenpäin.

Tavotteena olisi pystyä ensi elokuussa samaan tai mieluusti vielä parempaan tulokseen! Oon ilmottautunut Väriestejuoksuun, joka on elokuun lopussa. Matka on 5 km ja olis ihan mahtavaa juosta se niin, että olisi oikeasti ihan kunnon aikatavoite. Mutta kirjoitan kaikista näistä tavotteista sekä painosta ym. myöhemmin ihan oman postauksen, nyt on pakko mennä kuikuilemaan joko Oltsu heräilisi päikkäreiltä!

***